Tervetuloa sivuilleni!

 Tänne voit antaa palautetta sivuistani ja vaikkapa kertoa myös omia kuulumisia sekä laittaa linkkiä omista sivuistasi. 

Mistäs tässä nyt alottaisi, asiaa olis vaikka kuinka, mutta palataan ajassa taaksepäin ennen suuren elämän muutoksen hetkeä.

Poliisi tv julisti tervetulleeksi katsomaan 100 vuotis juhlajaksoaan ja sillä samalla kellon lyömällä supistukset alkoivat. Sanoin miehelleni, että huomenna lapsi syntyy, siitä ei ollut epäilystäkään. Aloin pakkaamaan sairaalakassia ja laitoimme miehen kanssa nukkumaan, Ajattelin mielessäni, että nyt se ihana, helppo ja huoleton elämä on ohi, kohta ei ole enää vain me kaksi vaan sisältömme täyttää kauan kaivattu lapsi. Sinä yönä en saanut nukuttua, supistukset tulivat kymmenen minuutin välein ja yöllä kolmen aikaan olin jo niin kipeä,että päätin herättää mieheni, jotta voitaisiin lähtä sairaalaan. Neljän aikaan olimme kolkuttelemassa synnärin ovea ja he ottivat meidät sisälle. Synnytys meni kaikin puolin hyvin ja nappiin kun turvautui kivunlievityksiin. En voi kyllä uskoa kun jotkut äidit sanovat, etteivät tahdo minkään sortin kivunlievityksiä. Halleluujaa, itsellä ei tullut mieleenkään kieltäytyä yhdestäkään vaihtoehdosta mitä tarjottiin, sanoin vaan, että antakaa kaikki mitkä vaan saa. Miksi kokea kipua kun ei ole pakko. Kaunis ja terve tyttö syntyi pe 1.2 klo 14.33. Sen jälkeen elämä on ollut onnellista perhe-elämää. Väliin on mahtunut myös kaunistelematonta kaipuuta lapsettomaan elämään. Mutta aina kun tyttöä katsoo, voi olla varma, että tätä minä olen aina halunnut. Aina välillä vieläkin huomaan pysähtyväni miettimään ja toteamaan, että minähän olen äiti. Tuntuu, että se on vaikein asia sisäistää. Se ei tapahtunut minun kohdallani ainakaan samalla kellonlyömllä kun tyttö syntyi vaan kyllä sitä on puolen vuoden jälkeenkin vaikea ymmärtää.